Koeajossa viisikko sähköautoja- mutta mikä olikaan paras?

Perheemme liisariauton käyttöaika tulee taas tiensä päähän ja  täytyi taas alkaa miettiä uutta autoa alle. Nykyinen liisariautomme on Volvo XC90, plug-in hybridi, jolla sujauttelee noin 40 kilometriä sähköllä. Loput mennään sitten bensalla. Nyt kun pääsin mieheni kanssa tutkailemaan sähköautomarkkinoita, oli ilo huomata, että sähköautojen toimintamatkat alkavat olla jo niin pitkiä, että mökille (300 km) pääsee yhdellä latauksella. Se on suoraan sanottuna ollut perheessämme kynnyskriteeri toimintamatkalle. Kun jokaisen auton ajon jälkeen on jo kotona tottunut pistämään töpselin seinään kiinni, ei sähköautoon siirtyminen tunnu siinä mielessä suurelta loikalta.

Testasimme mieheni kanssa viittä sähköautoa, joiden nimet, toimintamatkat, TM, (riippuu mallista) ja hinnat (riippuu mallista) on esitetty seuraavassa listauksessa:

1. Ford Mustang Mach e, TM yli 600 km, ovh alk. 49 991 euroa
2. Volvo XC 40 Recharge, TM max 418 km, hinta-arvio: 49 473 euroa (hinta oli vaikea löytää sivuilta, tämä oli yksi hinta, mikä löytyi auton tilaamista kokeilemalla)
3. Skoda  Enyaq, TM 408-530 km,  ovh alk. 43 435 eur
4. Audi e-tron, TM 370-437 km, ovh alk. 77 123 eur
5. BMW iX3, TM jopa 460 km, ovh. alk. 73 614 eur

Sähköautoja lähdimme suoraan sanottuna arvioimaan "perä edellä", mikä johtui siitä, että perheessämme on kaksi isoa koiraa, jotka pitää saada tungettua peräkoppiin. Siksi SUV- auto on ollut suosikkinamme jo jonkin aikaa. Toki farkullakin pärjäisi, mutta niitä ei sähköautoina oikein ole (paitsi Audi ja Skoda jotain sinne päin). Coupe mallit jäivät siis suosiolla väliin, jottei kahdesta noutajastamme muovautuisi mäyräkoiria takaronkassa.

Ford Mustang

Okei, myönnetään! Jo sana Mustang ja se kiva laukkaava hevosen kuva auton takalistossa sai ihokarvani nousemaan ylös. Niin hyvin on saatu tuohon brändiin iskostettua kaikenlaisia keski-ikäiseen naiseen uppoavia sanoja: vapaus, viima, teho, rock'n'roll ja niin edelleen. Hyppäsin siis jotakuinkin kattoon, kun kuulin, että Mustang on saatavana sähköautona. Se se on, ajattelin! Ei muuta kuin siis koeajamaan.

Auto oli kieltämättä herkullisesti muotoiltu. Se oli suoraan sanottuna kaunis ulkomuodoltaan. Siihen se ihastelu sitten jäikin. Muuten auto oli kyllä aikamoinen pettymys. 

Tietenkin tämä kaikki liittyy omiin mieltymyksiin, mutta itselläni eniten autossa tökki mittaristo ja namikat. Kuskin oikealle puolelle oli nimittäin kiinnitetty jonkinlainen pädi, josta sitten tehtiin eri säätöjä autoon, kuten esimerkiksi ilmastointiin, radioon ja navigaatioon. 

Myös ajotilat säädettiin pädistä. Ajotiloja  oli kolme, muistaakseni vanha mummo, normi meno ja laukka, jolloin auton sai murisemaan, kuten nyt hevonen laukassa tekee. Yhtä hifistelyä ajotilojen säätely, vaikka laukalla auto menikin ihan mukavasti. Valitettavasti pelkääjän paikalla oleva henkilö pystyy nopeasti vaihtamaan ajomoodin, jos kiihtyvyys alkaa hermostuttaa (kokeiltu on!).

Itse olisin kaivannut Mustangiin retronamikoita tai ainakin vähemmän "älyauto" fiilistä. Olihan nyt kyseessä sentään Mustang! Plussaa tosin tuli siitä, että täysin elektronisessa nopeusmittarissa näkyi selvästi jäljellä oleva toimintamatka (tämä ei ollutkaan mikään itsestään selvyys, vaikka niin olettaisi. Katso Volvon koeajo!). Nopeusnäyttöön myös vaihtui taustakuva aina eri ajomoodin mukaan. Hypnoottista.

Peräkoppi oli sen verran pieni, että auto karsiutui jo tämän vuoksi kilpailusta.

Volvo XC 40 Recharge

Myönnetään: perheessämme on ollut muutama Volvo, joten tämänkin auton suhteen lähdimme positiivisin mielin tutustumisajolle. Pienenä haasteena luonnollisesti oli se, että XC40 on huomattavasti pienempi kuin nykyinen Volvomme. Yllätys oli kuitenkin, että tämä Volvo ei ihan pikku auto kuitenkaan ollut. Oikeastaan se oli ajossa ihan ison tuntuinen auto- siis positiivisessa mielessä.

Tässä sähkö-Volvossa oli normaalin Volvon tunnelmaa. Namikat olivat jotakuinkin tuttuja edellisistä Volvoista. Tässä tapauksessa keskikonsolin näyttö oli mukavasti integroitu muuhun kalustoon, joten ei tullut sellaista pelkoa, että sen nykäisisi vahingossa hihallaan irti, kuten Mustangissa tuli irtonaisen oloisen pädin kanssa.  Eli kaikki siinä mielessä ok. 

Mittaristo oli kuitenkin hämäävän onnettomasti suunniteltu. Mitä sähköautoilija haluaa tietää autoillessa? Vastaus: paljonko autolla voi vielä ajaa. Volvossa ei näkynytkään jäljellä olevaa toimintamatkaa ilmoittavaa lukua, mikä oli pöyristyttävä pettymys! Jälkeenpäin luin, että toimintamatkan saa tietää kysymällä Googlelta autossa tätä ja lopulta kuin vain tietty prosentti on toimintamatkaa jäljellä, vasta sitten Volvo kertoo suuren salaisuuden- milloin on mentävä latailemaan autoa. Yhtä fiksu ajatus, kuin että bensa-autosta puuttuisi mittari, joka näyttäisi tankin täyttöasteen. Sen sijaan, mittaristossa kyllä löytyi (kuvassa oikealla) oleva paljon tilaa vievä mittari, joka kertoi- mistä? Ei selvinnyt, kun siinä ei ollut edes asteikkoa. Olisiko esim. tuo ajajan kannalta mysteerinen mittari kannattanut korvata toimintamatkamittarilla? (vastaus: olisi)

Volvolle sai myös aika lailla näyttää tenniskenkää, ennen kuin se lähti liitämään tiellä. Jostain lehtijutusta luin arvion tästä Volvosta, ja siinä toimittaja suorastaan ylisti Volvon kiihtyvyyttä. Tätä ominaisuutta ei itse tullut huomattua autoa ajellessa.

Ulkonäöltään Volvo oli varsin mukiin menevä, mutta yksi design virhe siinä selvästikin oli: nimittäin takapenkin ikkunoiden muoto. Jostain syystä muotoilijat olivat päättäneet pienentää takapenkin ikkunaa, ja minua se häiritsi, kun tapanani on ajossa kääntää päätä, kun kurkkaan, ettei kukaan viereisen kaistan kuski ole juuri kuolleessa kulmassa. 

Anteeksi nyt Volvo, olen selvästikin liian tiukkana arvostelussani. Tosiasia nimittäin on, että kyllä Volvo kaikista pikku kauneusvirheistään huolimatta oli ihan mukava peli, ja kyllä tällä autolla kilometreja ajelisi, mutta, mutta... Sitten vain tutustuimme hieman mukavampiin sähköautoihin.

Skoda Enyaq

Skodalla on mielessäni itäauton kaiku. Kun on tarpeeksi vanha, muistaa Skodan hieman vähemmän hienon historian. Oli aikoja, jolloin Skoda oli kuin yksiö Jakomäessä: kummastakaan ei oikein kehdannut astua ulos päivän valossa. Mutta ajat ovat menneet eteenpäin ja Skodasta on tullut oikeastaan järkiautoilijan (yleensä insinöörien) valinta. 

Muistan tutkija-aikani Teknillisen korkeakoulun Tutan osastolla 1990-luvun lopulla. Tuolloin Skodan maine itäautona oli vieläkin paremmassa muistissa. Mutta niin vain professorini ajeli Skodalla ja teki selväksi kaikille, että samalle alustalle se rakennetaan kuin Volkkarit ja Auditkin (tästä eräät projektimme jäsenet tekivät tutkimustakin). Ja samaa konserniahan nämä vieläkin ovat.

Mutta ensivaikutelmaan: onpas se iso! Kyllä, edellisen kahden auton jälkeen tuntui, että vihdoinkin on tilaa. Koirat mahtuu hyvin takaboksiin. Samaan säilöön menee lisäksi muutama matkakassikin. Mittaristo oli selkeä, käyttötarkoituksen mukainen. Ajomukavuus oli hyvää. Hienosti auto rullasi teillä kuin teillä. Sisustuksessa hämäystä aiheutti muovinen olemus, mutta kun hintaa vertailee muihin autoihin, sisustus ei tuntunut niin haittaavan. 

Ajotestauksen jälkeen olin jota kuinkin satavarma, että TÄMÄ se on, mutta vielä oli pari autoa testattavana. Erityistä plussaa tuli siitä, että Enyaq on hiilineutraali tuote, eli sen tuotannon CO2- päästöt on kompensoitu.

Hieman närää hallituksen puolella tuntui kuitenkin aiheuttavan se, että esimerkiksi muutama sähköjohto tuli ostaa lisävarusteena. Muissa autoissa kun ne yleensä kuuluivat hintaan.

Audi q-tron

Peffa sulautui mukavasti penkkiin, auto sulautui mukavasti maantiehen. Kaikin puolin mukavaa ajoa. Tämä Audi oli myös mukavan kokoinen. Takaboksiin saa helposti mahdutettua parikin urosta (koiraa) ja matkalaukkua, vähän niin kuin Enyaqiin. Ratti oli erikoisen muotoinen, siinä oli pari suoraa kohtaa. Hmm.. Missä olinkaan törmännyt samanlaiseen hassuun rattiin. Ai niin, Enyaqissa. Ja sivupeilit autossa olivat tosi isot ja niissä oli myös integroituna kuolleessa kulmassa olevan auton varoitusvalo. Jossain toisessa autossa oli muistaakseni juuri samanlainen. Ai niin Enyaqissa.

-Ei helekutti, tämä Audihan on Skoda Enyaq pehmustettuna, tai Olympia Skoda, niin kuin mieheni lopulta Audin nimesi !!

Professorini oli oikeassa: Skoda on järkiauto. Audi hieman halvemmassa kotelossa.

Audia ei siis vaan uskaltanut hankkia, kun pelkona oli, että Audimyyjät nauraisivat  itsensä kipeäksi:

-Katsokaapa tuota tyyppiä: se maksoi Skodasta 30 tonnia enemmän, jotta sai saman auton Audi-brändillä ja pehmusteilla.

Ei jatkoon.

Bemari 

Päätettiin vielä rohkeina käydä testaamassa Bemaria. Kun raportoin aiheesta Facebookissa, kaverit muistuttelivat, että Bemarikuskit ovat ihan tieteellisten tutkimusten mukaan kusipäitä. Siitä huolimatta uskaltauduttiin liikkeeseen. 

Se oli rakkautta ensi silmäyksellä ja istumalla. Bemarissa kolahti mukavasti kaikki, mitä oli meidän perheen autolta toivonut: oli tilaa, ei liikaa elektroniikkahärpäkkeitä, vaan ihan kunnon namikoitakin. Ja ennen kaikkea auto oli ah, niin maan mainio ajettava. 

Myyjä esitteli autoa juuri oikein sanoin: nämä nahkapenkit sitten eivät ole oikeaa nahkaa, sillä bemarilla ei haluta käyttää eläinten nahkaa. Osui ja upposi.

Bemarissa löytyi mukavia lisäominaisuuksia, sellaisia pikku herkkuja, joista kukaan ei omalla rahalla suostuisi maksamaan mitään, mutta kun kyseessä on liisariauto, niin antaa palaa. Eli autossa on kaistantunnistin ja mukautuva ajonopeuden säädin. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että motarilla ajaessa auto ajaa hetkiä itsekseen. Tämä ominaisuus on meillä jo nykyisessä autossa ja vaikka sitä ilman kieltämättä pärjääkin, on se aika mukava pitkillä matkoilla. Näytössä myös näkyi animaationa kaista ja muut autot viereisillä kaistoilla.

Muita herkkuja:

käsieleohjautuva näyttö: eli näytölle pystyi ohjelmoimaan muutaman käsieleen, jolla se esimerkiksi sammui.

Ja muistaapa auto kuulemma viimeiset 150 ajettua metriä. Jos nimittäin mieli muuttuu, niin nappia painamalla auto peruuttaa tämän matkan itsenäisesti.

On ne älykkäitä, nykyajan autot!

Uuden auton valinta oli lopulta selvää:  Meistä tulee siis tulevaisuudessa Bemarin liisaajia. Jos omalla rahalla sähköauton hankkisi, olisi se ehdottamasti Skoda Enyaq, muutaman vuoden päästä, kun hinnat vielä tippuvat.